Tarpialaiset WMOC2024-kisoissa

Turkua on rakennettu ja purettu ainakin 800 vuoden aikana seitsemälle kukkulalle ja niiden väliin.
Suunnistajat pääsivät perehtymään tarkemmin kahden mäen korkeuskäyriin. 

Kisat alkoivat sprintin karsinnalla upeissa puitteissa Turun urheilupuistossa kisakeskuksena Paavo Nurmi -stadion. Kartat olivat laadukkaat, ja ratamestari tarjosi mukavasti erityyppisiä reitinvalintavaihtoehtoja. Lapsenlapsille voi kertoa juosseensa Paavo Nurmi -stadionilla MM-kisoissa. Ei ole pakko mainita, että pääkatsomon edessä maaliin juostiin väärään suuntaan.

Sprintin finaalin kisakeskus oli WMOC -kisojen arvoisella paikalla. Pääkatsomona toimivat Tuomiokirkon portaat. Omaa vuoroaan odottamassa suunnistajat olivat kokoontuneet auringolta suojaan Brahenpuiston varjoon. M. Agricolan ja P. Brahen patsaat vartioivat satoja varustereppuja suoritusten ajan. Pisimpien sarjojen lähdöt tapahtuivat tois-pualt-jokke, mutta tarpialaiset saivat lähteä samalt-pualt. Aurajoen rannasta noustiin Yliopistonmäelle, poikettiin vanhan Rehtorinpellontien uimahallin kulmalla ja kiivettiin takaisin Yliopistonmäelle. Maaliin lasketeltiin Åbo Akademin kortteleiden kautta Piispankadun mukulakiviä juosten. Reitille mahtui niin vanhoja puu- ja kivitalopihapiirejä kuin uutta betonirakentamista yliopiston kulmilla.

Maastomatkojen karsinta ja keskimatkan finaalit suoritettiin Sauvossa. Veteraanien fyysisiä kykyjä koeteltiin paitsi kisoissa, myös siirtyminä polkureittejä paikoitusalueilta kisakeskukseen myös kisakeskuksesta lähtöihin (yht. n 5 km). Pientä kritiikkiä tuottivat karsinnan lähtöpaikoille siirryttäessä ylitettävät suhteellisen leveät ojat. Keskimatkan finaalin maasto oli karsintaa pienipiirteisempi avokalliomaasto, jossa korkeuserot olivat jyrkkäpiirteisemmät kuin edellisenä päivänä. Esa Toivonen menestyi hyvin maastokarsinnassa (sijoitus 3.) ja keskimatkan finaalissa (sijoitus 14.).  

Pitkän matkan finaalin kisakeskus oli varsin tiivis paketti rymättyläläisessä kulttuurimaisemassa. Kaatosade kisan aikana jätti avokallioiden sammaleet ja jäkälät jonkin verran liukkaiksi. Kisamaasto oli upea ja juuri sopiva veteraanien suunnistustaidon ja fyysisen kyvyn koetteluun. Pienipiirteinen, jatkuvasti samaistamisvirheen mahdollistava, mutta suhteellisen vähän korkeuseroja tarjoava avokalliomaasto oli kisajärjestäjiltä veteraanisuunnistajille hyvä valinta. Maastomatkoilla ei juurikaan tavannut risukkoa, mutta toisaalta isomman metsän joukossa kasvava harventamatta jätetty, alikasvuinen puusto hieman haastoi näkyvyyttä, mutta suunnistaja oli tähän tyytyväinen.

Itselle jäivät erityisesti mieleen upeat kisakeskukset ja kisatunnelma Paavo Nurmi -stadionilla ja Tuomiokirkon edustalla sekä Rymättylän upea kisamaasto. (Jos suinkin mahdollista, kannattaa seurata, milloin Turkurastit ja Talvirastit tarjoavat kuntorasteja tai seuraavia kisoja Rymättylässä.) Veteraanisuunnistuksessa ei ehkä ensisijassa ole kyse siitä, mitä pystyy maastossa antamaan itsestään, tai mikä on sijoitus, vaan siitä, mitä suunnistus on antamassa iloiselle, kansainväliselle ja tuhatpäiselle suunnistajajoukolle. Vahva suositus.

HARRI KOSKI 

Linkki tuloksiin https://www.wmoc2024.fi/kilpailuinfo

Kisakartat www.Livelox.com